Kulttuurikuiskaja-podcastini ensimmäisessä jaksossa avaan yrityskulttuurin olemusta suoraan ylärekisteristä.

Käsittelen seikkaperäisesti, mistä yrityskulttuurissa on kyse, koska ilman sitä on mahdotonta puhua rekrytoinnista, työntekijäymmärryksestä tai tulevaisuuskyvykkyydestä.
Jaksossa pureudutaan kulttuurin moniulotteisuuteen ja siihen, miten eri ihmiset sen kokevat – onko se vain säkkituoleja ja HR-temppuja vai itseohjautuva organisaatiorakenne ja arvot.
Pohdin myös, miksi kulttuurista on tullut trendikästä ja miten johtajat siteeraavat Peter Druckeria ymmärtämättä asian ydintä.
Kulttuuria lähestytään sanan itsensä kautta: latinalainen "cultura" tarkoittaa maaperän kultivointia ja hoivaamista. Kuten maanviljelijän, organisaationkin on luotava maaperä, joka tuottaa toivottua tulosta.
Käsittelen tunnettujen kulttuurigurujen, kuten Edgar Shinin ja Gert Hofsteden, määritelmiä. Kerron myös oman määritelmäni, jonka mukaan yrityskulttuuri on yrityksen tiedostettuja ja tiedostamattomia arvoja, rakenteita ja toimintatapoja, jotka ohjaavat työntekijöiden ajattelua ja käyttäytymistä sekä yhdistävät heitä ja erottavat organisaation muista. Jaan myös William Wolframin oivalluksen: kulttuuri on sitä, mitä tapahtuu, kun kukaan ei ole katsomassa.
Lopuksi totean, että kulttuurilla ei ole itseisarvoa, vaan se on työkalu organisaation menestykselle. Pysy kuulolla, sillä seuraavassa jaksossa mennään syvemmälle käytännönläheisiin esimerkkeihin.

Jaksossa mainittu kirjallisuus:

Elliot, Jaques (1952): The Changing Culture of a Factory: A Study of Authority and Participation in an Industrial Setting. TavistockPress.
Ouchi, William G. (1981): Theory Z: How American Business Can Meet the Japanese Challenge. Addison-Wesley.
Pascale, Richard & Athos, Anthony (1981): The Art of JapaneseManagement. Simon & Schuster.